Turun veto ja vihellys

Tämä kausi on lusittu ja jäljellä on enää kilpakehunnat eli saunaillat. Höntsäily jatkuu tietysti pitkälle kevääseen, mutta vähemmän tavoittellisissa merkeissä. Tällä kertaa etukäteisanalyysi onnistui pääsääntöisesti vähän “sinne päin” ja onkin aika antaa meriselitykset. Tässä vielä muistin virkistämiseksi arviot:

TBS: Sijoille 1-4.
VÅSC: Sijoille 9-11.
PaPeNu: Sijoille 5-8.
Gremlins: Sijoille 5-8.
Yrmyt:  Sijoille 5-8.
TVV: Sijoille 1-4.
FBC Turku 3: Sijoille 1-4.
HirvHe: Sijoille 9-11.
Tre Ankkare:  Sijoille 1-4.
SBS Wirmo 2:  Sijoille 5-8.
Salamanders:  Sijoille 9-11.

Samaan syssyyn lopullinen sarjataulukko:

Pahin arviointivirhe osui FBC:n kauteen, mutta joukkue oli aivan eri kuin viime vuonna. Koko edellinen nippu lähti pelaamaan kolmosta ja tätä lohkoa kynsi muutama junnu höystettynä pelailijoilla. Ei ainoatakaan pelaamalla saatua voittoa ja matka kohti vitosta. Salamanders pelasi hieman odotuksia paremmin ja piti paikkansa nelosessa. Toinen paha moka arvioinnissa oli kauden täydellinen floppi oli Tre Ankkare, jonka junnutähtien ylimielinen asenne sai sinettinsä kahden luovutuksen aiheuttamalla sarjasulkemisella. Ei se nelonen sitten ollutkaan ihan läpihuutojuttu!

TBS nousi aivan ansaitusti kolmoseen ja onkin ainoa porukka, joka siellä voi pärjätä ilman selkeää muutosta pelaajistoon ja/tai treenaamiseen. Yrmyt kiri loppumetreillä VÅSCin ohi nousukarsintoihin, ratkaisevaa oli yksi enemmän tehty maali keskinäisissä otteluissa. Pienet ovat marginaalit!

Oma pelimme oli perinteisen kaksijakoista ja lopulta vain Wirmo voitti meidät kahdesti. Muilta saimme ryövätyksi vähintään pisteen. Pääosa kaudesta mentiin kahdella kentällisellä ja tämä näkyi joidenkin turnausten jälkimmäisen pelin loppupuolella väsymyksenä. Monesti kuitenkin kirimme lopussa tasoihin, mikä osoittaa asennepuolen merkityksen. Turhan monesti omissa soi aivan liian helposti. Maalivahtipeli ei ollut tällä kaudella aivan samalla tasolla kuin aiemmin, mutta on luonnollista ettei ykkösdivarista tullutta veskari ole aivan helppo korvata. Molemmat häkkärit tosin onnistuivat vähintään keskinkertaisesti, joten maalivahteihin emme missään pelissä kaatuneet. Tällä kaudella kakkoskenttää ei oikeastaan edes ollut, koska kokoonpano muuttui aivan jokaiseen turnaukseen. Tämä johti luonnollisesti siihen, että tehot kasautuivat ykköselle, mutta toki joissain peleissä kakkonen ratkaisi pelin meille. Kolmoskenttää ei ollut kuin parissa pelissä, joten sen tekemisiä on turha pohtia. Oskari voitti tämän hetken tietojen mukaan lohkon pistepörssin, mikä on tietysti hieno saavutus.

Tulevalle kaudelle on tavoitteena saada hieman parannettua sitoutumista ja erityisesti kausimaksujen osalta joillakin on varaa ryhdistäytyä. Pari uutta pelaajaa on tulossa lisää ja ainoastaan toinen veskari Aki on ilmoittanut olevansa ehkä alkukauden poissa. Tavoitteena olisi saada kasaan kolme täyttä kentällistä + pari lisäpelaajaa, jotta tulevalla kaudella olisi jokaisessa turneessa vähintään kolme ketjua ja kaksi pakkiparia. Petteri on palannut maaliin, joten kolmella häkkärillä pitäisi pärjätä.

Kausi on loppuanalyysia vailla, siihen palaamme ensi numerossa.

Tämän kauden viimeinen turnaus sisältää analysaattorille mitä moninaisimmat mahdollisuudet etukäteispohdintaan. Putoajat ovat jo selvillä, mutta nousupäässä pitää ruuhkaa - tosin hieman teoreettista sellaista.

TBS näyttäisi olevan suora nousija ja vaikka häviäisi molemmat pelinsä. Karsijan paikalle se päätyy joka tapauksessa, jos se saa yhdenkin pisteen. Viimeksi pelasimme heitä vastaan tasurin, joten nyt voittamalla heidät sekä Wirmon ja TBS:n hävitessä myös Gremlinsille = TVV ja TBS ovat tasapisteissä –> TVV sijoittuu keskinäisten pelien perusteella korkeammalle ja nousee karsijaksi tai VÅSCin sössiessä jopa suoraksi nousijaksi. Edes PaPeNu ei tällöin uhkaa meitä, koska olemme keskinäisten otteluiden maalierossa edellä.

VÅSC saa pelkällä pokkauksella kaksi lahjapistettä kauden fiaskojoukkue Tre Ankkarelta, joka suljettiin pois sarjasta. Vain Salamandersin huippupeli pystyy suistamaan heidät pois vähintäänkin karsijan paikalta.

Ennakkoon näyttää siis siltä, että paikat ylöspäin on jo jaettu, mutta pienellä marginaaleilla ja pienoisella epävarmuudella. Meillä ei ole muuten edes halua nousta, joten täytyy oikein tosissaan varoa ettei näin vaan käy!

Tavoite 2 pistettä, mukaan 3 pistettä. Siinä ne tärkeimmät. Sitten taustoihin.

Kotijoukkue VÅSC oli liikkeellä kovalla asenteella, mutta niin olimme mekin. Kukaan ei halunnut viime vuoden toisintoa eli “kiikaripisteitä”. Niin kovaa fyysistä vääntöä ja taistelua ei ole vielä TVV:n aikana tullut käytyä ja vaikka peli päättyikin tasuriin, kumpikin joukkue lienee tyytyväinen yhteen pisteeseen tuloksella 2-2. Vastustaja teki odotetusti molemmat maalinsa ylivoimalla ja me taas tasakentin. Sepi kolisutteli tolppia pariinkin kertaan ja Joni pääsi viimeisellä minuutilla läpiajoon, joten lähellä oli voittokin.

HirvHeltä saatiin napattua molemmat pisteet, mutta lähellä oli ettei jääty ilman kumpaakin. Jalka alkoi painaa toisessa erässä ja kolmannessa vastustaja otti jo selkeän kolmen maalin johtomme kiinni. Onneksi muutama pelaajamme pystyi vielä jaksamaan ja puristimme lopputulokseksi 5-4.

Tämä merkitsee sitä, että sarjapaikka ainakin nelosessa on nyt hoidettu. Se, että häviäisimme loput neljä peliä ja Wirmo tai Tre Ankkare voittaisi kaikki omat pelinsä, ei ole oikein realistinen vaihtoehto. Toiseen suuntaan tilanne on vielä auki, sillä voittamalla itse loput pelit ja Våscin pelatessa Yrmyjen kanssa sopivan huonosti, saamme alkaa teroitella kuvioita nousukarsintoja varten. Nousuhaluja ei taida kuitenkaan oikein olla, joten kolmossija olisi sikäli meille kunniakas ynnä sopiva.

Urheilussa puhutaan usein joukkueelle pelaamisesta, mitä on määritelmänä aika vaikea pukea sanoiksi. Siihen sisältyy ydinasiana oman suorituksen muokkaaminen sellaiseksi, että se hyödyttää maksimaalisesti yhteisen tavoitteen saavuttamista parhaalla mahdollisella tavalla. Luopumista omista eduista ja haluista sen vuoksi, että kokonaisuus hyötyy siitä. Loppupeleissä se johtaa kuitenkin onnistumisten tuoman ilon kautta parempaan lopputulokseen, jossa yhteishengen nousemisen ja kollektiivisen ylpeyden kautta jokainen on tyytyväisempi. Tämä voi kuitenkin onnistua ainoastaan silloin kun kaikilla on yhteinen tavoite ja selvä rooli toiminnassa. Vapaamatkustajia ei voi olla ja kunkin on sitouduttava yhteisesti sovitulla tavalla.

Salibandyssa tähän voi sisältyä kovin monenlaisia asioita. Jollekin pelaajalle se voi merkitä aika kovaakin itsensä kieltämistä. Joukkuepelaajat ovat kuin suomalaiset autonkuljettajat - itseltä kysyttäessä keskimäärin hiukan porukan keskiarvoa parempia. Halu olla hyvä pelaaja saattaa häiritä objektiivisuutta oman taitotason arvioinnissa ja tällöin ei ole helppo hyväksyä sitä ettei mahdu pelaamaan ylivoimalle tai loppuminuuteille. Kukapa toisaalta haluaisin istua viltissä tai pelata pieniä minuutteja. Silloin joutuu vääntämään naamaa positiivisempaan ilmeeseen tai jättämään sanomatta ihan kaikkea mikä mieleen tulee. Aina se ei ole kuitenkaan luopumista, se voi olla myös oman toimintatavan muokkaamista. Laiskemmin puolustava alkaa tulla omiin hiukan ripeämmin tai vaihtoja helposti ylipitkäksi venyttävä tajuaa lyhentää kentälläoloaikaansa.

Joukkueelle pelaaminen on siis liki yhtä kuin joukkuehenki. Mitä useampi pelaajista pelaa joukkueelle eikä itselleen, sitä paremmaksi joukkuehenki muodostuu ihan vääjäämättä. Aladivareissa ja muissa harrastushenkisissä peliporukoissa edellytykset joukkueelle pelaamiseen ovat huomattavasti paremmat kuin kilpaurheilussa. Menestyspaineet eivät ole taloudellisia ja ulkopuoliset satsaukset sekä odotukset menestyksestä ovat kaikin tavoin aika pienet. Varsin monissa joukkueissa on kuitenkin aika huono henki. Huudetaan omille pelaajille pää punaisena tai kyräillään takanapäin. Omassa joukkueessamme henki on ollut pitkään hyvä, alkukaudesta jopa aivan huippuluokkaa, mutta viime kuukausina ei olla oltu samalla tasolla. Miksi?

Muutama hävitty peli on tietysti syönyt hiukan fiiliksiä. Nyt ei olla nousemassa eikä tippumassa, joten aika paineettomasti voidaan siis pelata. Enemmän olen kuitenkin huolissani sitoutumisesta joukkueeseen ja sen toimintaan. Treenaamme vain kerran viikossa ja pelejäkin on keskimäärin kolmen viikon välein. Silti muutamalla pelaajalla tuntuu olevan ylivoimaisia vaikeuksia tulla treeneihin ja melko säännöllisesti nimenhuutoon in -merkinnän tehneitä pelaajia jääkin tulematta hetken mielijohteesta. Ei vaan huvittanut tulla. Tämä ei ole pois ainoastaan treenien laadusta vaan osoittaa aikamoista itsekkyyttä niitä kohtaan, jotka ovat järjestäneet aikaa saapua paikalle. Toinen asia on joidenkin piittaamattomuus maksujen hoitamisessa, eikä sekään kuulu joukkueelle sitoutuneen pelaajan tunnusmerkistöön. Ei varmaan paljoa tarvitse havainnollistaa, kenen vastuulle näiden pelaajien maksuista vastaaminen loppupeleissä jää…

Meillä on kuitenkin kokonaisuutena hyvä joukkue ja hyvä joukkuehenki. Tuleva Maarianhaminan reissu tulee varmasti tiivistämään porukkaa entisestään. Kun jokainen vielä miettii omaa toimintaansa ja korjaa tarvittavat osa-alueet, alamme olla jopa kohtuuttoman hyvähenkinen porukka. Omalta kohdaltani olen jo tunnistanut yhden ongelman ja lupaankin täten julkisesti kiinnittää voimakkaasti huomiota itseni hiljentämiseen peleissä. Myönnän tämän häiritsevän niin omaa kuin muidenkin keskittymistä ja sikäli olevan täysin joukkueelle pelaamista haittaavaa toimintaa. Lisäksi se on täysin aiheetonta, koska peleissämme on koko kauden ajan ollut parhaat saatavilla olevat tuomarit ja linja sen mukainen. Eiks vaa ;-D

Hurraa, kaksi pistettä. Edellisen voiton jälkeen vasta kuudes peli toi täydet pisteet, joten vanhan viisauden mukaisesti kaikki putket katkeavat joskus. Väliin osui tosin pari tasuriakin ja molemmat vieläpä kärkiporukoita vastaan, joten aivan pisteittä ei olla kuljettu. Ensimmäinen pelimme oli sinänsä ihan hyvää, mutta maalihanat pysyivät kiinni liian tiukasti. Saimme laukauksia vaikka millä mitalla, mutta väsynyt vastustaja oli silti parempi puolustamaan ja tekemään paikoista tarvittavat maalinsa. Laukausten laatu ratkaisi. Toinen peli oli käytännössä ohi kun Tre Ankkare kärähti 1. erän jälkeen toiseen joukkueeseen kuuluvan “lainapelaajan” käytöstä. Me tiesimme saavamme varmuudella 5-0 -voiton, vaikka itse pelissä kävisi miten tahansa. En kannata lähtökohtaisesti protestiin perustuvia kabinettivoittoja, mutta toisaalta on hieman liian härski veto ottaa väärällä nimellä mukaan liigakokemustakin omaava kakkosdivaripelaaja. Ladoimme maaleja liukuhihnalta ja vaikka en yleensä nimiä mainitse, Oskarin tekemät 7+2 tehot ovat aika jäätävä suoritus! Allekirjoittaneella oli kutakuinkin yhtä monta laukausta, vieläpä kohti maalia, mutta sisään livahti vain yksi. Syytä pitäytyä siis jatkossakin lähinnä syöttäjänä…

Kuten aiemmassa kirjoituksessa totesin, nyt pelatulla turnauksella oli tärkeä merkitys lohkon sijoitusten osalta. Kuten sarjataulukosta voi nähdä, ihan kaikki jäi edelleenkin auki. Myös omalta osaltamme, sillä teoriassa voimme niin nousta kuin tippuakin. Kolme kärkiporukkaa lienee ratkaisevat keskenään nousijan ja karsijan paikat. Otteluohjelma on kaikilla kutakuinkin tasaisen vaikea, joten todennäköisesti keskinäiset pelit tulevat ratkaisemaan. Alle kolmannes peleistä on enää pelaamatta ja parillakin joukkueella on vielä saumat sekä nousta että pudota. Pitkästä aikaa molemmista päistä huipputasainen lohko!

Sarjataulukko:

Seuraavaksi matkaamme Ahvenanmaalle ja siellä vastassa on hieman ailahteleva sarjakärki sekä häntäpään HirvHe. Saamme matkaan reilut kaksi kentällistä porukkaa. Mukana ovat ilmeisesti myös matkalta palannut Sepi, solisluunsa kuntoon saanut Mika ja jalkavammasta toipunut veskari Aki. Molemmat kenttäpelaajista tuovat rutkasti lisää “jalkoja” joukkueeseen ja perinteisen kokoonpanon ykköskenttä sekä -ylivoima saadaan taas kasaan. Maalissa pari turnausta pelannut Mikko saa samalla hiukan helpotusta kuormaansa vastata yksin maalivahtiosastosta. Samaan aikaan kanta-Suomessa pelattavassa turnauksessa pelataan sarjataulukkoa ajatellen sillä tavoin ristiin, että sijoitukset eivät todennäköisesti tule paljoa muuttumaan, mikäli ns. selvissä peleissä ei tule yllätyksiä. En oikein jaksa uskoa, että FBC tai HirvHe pystyisivät voittamaan kärkijoukkueita.

Pientä kuittailua on tullut kun ei kynä käy eli blogi etene. Eipä ole hirveästi huvittanut/ viitsiny/ ehtinyt. Seuraava turnaus lähestyy ja matoa kaivetaan taas koukkua varten valmiiksi, joten alkoi masentuneempikin sentteri väkisinkin heräillä kirjailupuuhiin. Kuten edellisenä vuonna, tälläkin kertaa Sepin lomamatkan myötä olemme vajonneet lamaan, mutta emme tyystin nurkkaanajetuiksi. Ongelma on ollut pikemminkin oman maalin varjelussa ja siinä taistossa kärkikarvaajan rooli lie kaikista vähäisin kentällistä ajatellen.

La 7.1 pelailtiin edellinen taisto ja voisi tuumailla kahden edellisen turnauksen olleen veljeksiä. Oltiin kummassakin pelissä hyvin mukana, mutta vain tasuri ja tappio tuli eli yksi piste saavutettiin. Yrmyt olivat kaikessa muussa huonompia paitsi viimeistelytehoissa. Alun 0-4 -katastrofilukujen jälkeen pääsimme kuitenkin vääntämään pelin tasoihin. Maalipaikkoja siis riitti ja pallonhallinta oli meidän hyväksemme likimain kahden kolmanneksen verran.Aki loukkasi itsensä kolmannen erän puolivälissä ja tällöin päästiin todistamaan allekirjoittaneen debytointia salibandyssa kypärä päässä.

Toisessa pelissä sinänsä hyvä yritys ei johtanut pistesaaliiseen vaan PaPeNu teki yhden maalin enemmän. Maaliin saatiin treeniveskari Mikko, joka vastustajan isosta maalimäärästä huolimatta ei livauttanut yhtään helppoa. Profiilipuolustajamme Gotte kisaili leikkimielisesti vastustajan liiga-Pekkalaa vastaan ja nappasi kuin nappasikin tehotaistelussa voiton lukemin 1+5 tai jotain sinnepäin. Maalilla häviäminen ei kuitenkaan ilahduttanut.

Tämä viikko tarjoaa jälleen saumat asemien kohottamiseen lohkon taulukossa. Pääsemme treenaamaan hyvää joukkuetta vastaan illan treenipelissä, “lähes nimikaima” TVA johtaa omaa lohkoaan nelosessa. Ilahduttavaa on se, että mukana on sama remmi kuin turnauksessakin eli voimme simuloida ketjuja. Merkitys on suuri, sillä Sepin lisäksi loppukauden ruodusta puuttuu myös Ari, joka kantoi parissa viime turneessa ison vastuun maalinteostamme. Vastuuta on siis reilusti jaossa uusille naamoille.

Vastaan tulee viikonloppuna jälleen kerran kaksi aivan erilaista joukkuetta. Gremlins pelaa 1-3-1 vastaiskupeliä, jossa lohkon maalikunkku T.Koskinen toimii roikkujana vastustajan maalilla muiden puolustaessa kuin alivoimalla. Tre Ankkare taas voi olla kokoonpanoltaan mitä tahansa, riippuen tepsiläisten junnutähtien muista peleistä. Pelitapa on kuitenkin totaalinen pallokontrolli, jossa pääosa maaleista tehdään joko siipipelaajien millintarkoista laukauksista tai sentterin puolustustontille maalin takaa pelattavista pikkunäpyistä. Molemmat olemme kertaalleen voittaneet, joten samaa lähdetään hakemaan.

Tämä turnaus on hyvin ratkaiseva loppukauden kannalta. Kahdella voitolla sarjapaikka alkaa olla saletti ja taistelu kärkisijoituksista jatkuu. Kahdella tappiolla taas putoamisviiva alkaa hengittää niskaan. Ratkaisevaa tulee olemaan puolustaminen koko joukkueena ja kykymme tehdä maaleja. Emme tällä nipulla pysty todennäköisesti pärjäämään maalintekokilpailussa, joten oma pää on tukittava. Alle kolmella maalilla ei ole voitettu lohkossamme yhtään ottelua ja keskimäärin maaleja on tehty n. 10/ottelu, joten hyvin on puolustettava.

Eipä ollut häävi turnee. Nyt jouduttiin tyytymään vain yhteen pisteeseen, vaikka tarjolla ja realistisena tavoitteena oli täydet neljä.

SBS Wirmon kakkosporukka oli taidollisesti jäljessä, mutta asenteellisesti edessä, joten pisteet Mynämäkeen. Maalipaikkoja meillä oli vaikka kahden pelin voittamiseen, sihtiä hieman vähemmän. Sarjajohtaja TBS oli saanut jalkeille varsin suppean kokoonpanon ja hyvästä alkupelistämme huolimatta tulivat rinnalle ja ohi. Onneksi Gotte latasi vaparista tasoituksen vain 10 sekuntia ennen loppua.

Hieman hävettää, mutta toisaalta lähtökohdat olivat hieman huonot. Kentällinen porukasta oli puolikuntoisia ja kentälliset elivät molemmissa peleissä, toimivaa kokoonpanoa lopultakaan löytymättä. Seuraava turnaus tulee olemaan tuiki tärkeä, koska vastaan tulee tasapistein kakkosena oleva Yrmyt ja peliään alkukaudesta huomattavasti parantanut, vain kaksi pistettä takanamme oleva PaPeNu. Kahdella voitolla olemme sarjakärjessä tai kakkosena, kahdella tappiolla pahimmillaan vasta kuudensina. Tasainen on siis sarja!

Pieni katsaus vielä kausiennakon väliaikatilanteeseen. Blogistin ennusteeseen nähden onnistujia on ollut VÅSC, pettymyksiä FBC Turku 3 ja Tre Ankkare. Muilta osin joukkueet ovat ennakko-odotusten mukasilla paikoilla. Kaksi putoajaa alkaa olla jo selvillä, mutta kolmas on vielä hämärän peitossa. Sarjataulukon viivojen mukaan putoajia olisi neljä, mutta lieneekö viiva vahingossa väärässä kohdassa. Tällöin meilläkin on teoreettinen vaara joutua mukaan tuohon epämiellyttävään kurimukseen. Ei nyt sentään…

Tämän päivän edesottamukset olivat hieman arvattavissa. Våsc onnistui olemaan parempi, osasyynä varsin runsas jäähyilymme ja tämän kauden ensimmäiset ylikierrokset liki koko joukkueella. Allekirjoittanut etunenässä. 3-5 ei ollut häpeällinen tappio ja erityisesti viimeisten minuuttien taistelumme oli kovan luokan suorittamista.

HirvHe taas otti huolella kuokkaan eli 9-1. Pääpukarina hääri Kiss-Kiss-Gotte 4+1 tehoin. Siis pakin paikalta. Tämä oli niitä pelejä, jossa ei ollut missään vaiheessa epäselvää voittajasta. Aivan pelkkää maali-iloittelua emme kuitenkaan tehneet, puolustuspäässäkin onnistuttiin erinomaisesti. Vastustajan maalitykki saatiin totaalisesti kuriin, koska hän ei mielestäni päässyt laukomaan kertaakaan koko pelin aikana.

Näillä näkymin seuraava turnaus pelataan vielä täydellä kokoonpanolla ja sen jälkeen ainakin Sepi ja Ari matkailevat 1-3 turnauksen verran. Tämä tarkoittaa sitä, että kaksi hyvin toimivaa kentällistä hajoaa ja joudumme tosissaan miettimään uusia koostumuksia. Puolustuspelaaminen on onneksi valmiiksi ihan kohtalaisessa kuosissa, mutta maalinteko tulee olemaan se vaikeampi alue. Onneksi porukkaa riittää ja voidaan koittaa monenlaista.

Kärkipaikka tulee todennäköisesti säilymään, ellei TBS äidy hullumaiseen maalintekoon molemmissa peleissään. Aivan sama, ei tätä sarjataulukolle pelata vaan siksi, että on hauskaa. Juuri nyt tämä on hauskaa ja sitä tietä koitetaan jatkaa.

Kreikka kyntää suossa ja huolella, TVV taas porskuttaa lohkojohdossa ja ihan omilla ansioilla. Viikonlopun pelit eivät häikäisseet, mutta kolmella kentällisellä tahkoaminen tuotti kaksi voittoa eli tasan tavoitteen verran pisteitä. Kummallakaan vastustajalla ei ollut oikeasti kuin teoreettiset saumat voittoon, niin ylivoimaisesti veimme molempia pelejä.

Salamanders jäi jalkoihin kahden ja puolen erän ajan, jonka jälkeen löysäsimme täysin ja vastustaja teki kolme maalia kavennusta. Siis koko miehistömme avustuksella ja synninpäästöä ei saa kenkään. FBC oli liikkellä huimalla seitsikollaan ja teki minkä pystyi. Erityismaininta hyvin pelanneelle veskarille joka esti murskajaiset. Omakin veskamme joutui pitämään ensierän verran maalia puhtaana ihan tosissaan, jonka jälkeen TVV-masiina mursi tiukan sumpun ja teki tarvittavat osumat. Ei siis häikäisevää tai edes hyvää peruspeliä vaan pikemminkin pakkovoitot runnomalla. Parhaiten toimi nopeat hyökkäykset, analyysinä voisi todeta ettei juuri kovinkaan montaa sekuntia kestänyt oman puolen riistosta laadukkaaseen laukaukseen kohti vastustajan maalia. Siinä salibandyn ydin, tutkimusten mukaan joka neljäs nopea hyökkäys päättyy lajissamme maaliin. (Jyväskylän yliopiston tutkimus)

Parin viikon tauon jäljiltä seuraa piakkoin vierailu Mynämäen uuteen pyhättöön. Luojanlykky, pääsemme pelaamaan Taraflexillä eikä tikkuisella parketilla. Tämä ei silti takaa voittoa, sillä nyt tapellaan taitavaa VÅSCia ja varsin tuttua HirvHeä vastaan. Jälkimmäinen peli pitäisi pystyä hoitamaan rutiinilla, mutta Varsin Åivalliset Säbä Collit asettavat isohkon haasteen. Nähdyn perusteella voimme odottaa Tre Ankkare -tyyppistä pallokontrollipeliä, johon paras lääke lienee juuri hehkutetut nopeat hyökkäykset. Ihan pakko sanoa tämä, nimittäin tervetuloa mittaamaan nykykuntomme, itseluottamusta riittää!

Suomi-hutusta sen verran, että yksi pelaajamme oli estynyt edellisestä turnauksesta nimenomattaisesti kyseisen esiintyvään taiteeseen niveltyvän ajanvietteen vuoksi. Herasiunaa ja varjele, ettei moista turhuutta enää sallimus soisi.

EDIT: Kuva, jossa em. mielenkiintoista tutkimustietoa.

Neljä matsia väännetty ja sijoituksena kärkipaikka. Tämä ei tietenkään kerro vielä paljoakaan, mutta nähdyn perusteella homma on hallinnassa.

Ensimmäisessä turneessa Yrmyt pääsivät tasapeliin, vaikka meillä oli avaimet voittoon. Hyvin toki pelaavat ja kärkipäähän sijoittunevat. PaPeNu jäi taas selvästi jalkoihin ja tuolla menolla eivät edes lunasta sarjapaikkaa.

Jälkimmäinen turnaus oli meiltä varsin vaihteleva. Tre Ankkare johti 0-3, mutta kolmannen erän huikea kiri vei rinnalle ja ohi. Vastassa oli taitava nippu, mutta junnujen pää ei kestänyt loppuun asti. Koko joukkueemme veskasta alkaen oli tuon kirin takana, vaikka tehdyt maalit kasaantuivatkin ykköskentälle. Toisen pelin vajaamiehistöinen Gremlins -miekkailu päättyi lopulta meille maalin erolla ja tehoista vastasivat täysin eri jannut kuin kolme tuntia aiemmin. Hyvä näin, että leveyttä löytyy!

Molemmat turneet mentiin kahdella kentällisellä, mutta ainakin loppuvuosi saataneen nauttia hieman leveämmästä kokoonpanosta Mikon, Raffen ja Gotten palatessa ruotuun. Edessä on seuraavaksi kaksi ennakkoasetelmiltaan hyvin erilaista peliä, sillä kohtaamme sarjajumbo FBC 3:n ja meidät alkusyksystä harjoituspelissä voittaneen Salamandersin. Oma pää on pitänyt tähän asti mainiosti ja tältä pohjalta täytyy jatkossakin ponnistaa. Viime kaudella lohkomme nousijajoukkue SC Toivo päästi vain 2,2 maalia/ottelu, joten siinä haastetta kerrakseen.

Sarja näyttää niin pelillisesti kuin sarjataulukon kautta pääosin huipputasaiselta. Yli puolet peleistä on tähän mennessä päättynyt enintään kahden maalin eroon, joten jännä vuosi odotettavissa.